ProAgria Itä-Suomi kansainvälistyy

ProAgria Itä-Suomi

Projektissa edistetään ProAgrian henkilöstön kansainvälistä liikkuvuutta ulkomailla tapahtuvilla työssäoppimisjaksoilla ja kansainvälisissä seminaareissa Euroopassa.

Erasmus
ERASMUS logo Suomi

Tämän liikkuvuutta edistävän projektin teemallisia painpistealueita ovat ympäristöviisas maatalous, luonnonmukainen maataloustuotanto, digitalisaatio ja tiedon hyödyntäminen sekä talouden, johtamis- ja strategiataitojen kehittäminen.

Suomessa projektiin osallistuu ProAgria Itä-Suomen lisäksi alueella toimiva Maa- ja kotitalousnaiset. Heidän tavoitteenaan on hakea oppia ja malleja Euroopasta liittyen kuluttajakäyttäytymisen muutoksiin ja trendeihin, elintarvikkeiden lyhyisiin toimitusketjuihin sekä matkailuun vastuullisuuden ja kulttuuriteemaisten matkailureitistöjen rakentamisen näkökulmasta.

Kansainvälistä liikkuvuutta edistetään tässä projektissa erityisesti Ruotsiin, Tanskaan, Hollantiin, Portugaliin, Ranskaan, Irlantiin, Viroon ja Italiaan. Kansainvälistä liikkuvuutta edistäviin toimenpiteisiin osallistuu noin 20 henkilöä eri puolilta ProAgria Itä-Suomen aluetta.

Jobshadowing 2.-4.5.2023 Tanska

Kuvassa mukana Ulla Turunen ja Pirkko Tuominen

Teemoina: Laiduntaminen isoilla luomumaitotiloilla sekä vasikoiden hoito
Tanska Jyllanti; luomuasiantuntijat Hans Lund, Solveig Horst Petersen ØkologiRådgivning Danmark.
Luomuasiantuntijat Ulla Turunen a Pirkko Tuominen ProAgria Itä-Suomi.

World Food Gift Challenge 2023 26.-28.4.2023 

Järjestäjä: IGCAT (International Institute of Gastronomy, Culture, Arts and Tourism)
Tapahtuman käytännön järjestelyt Kosin saarella Kreikassa hoiti South Aegean European Region of Gastronomy 2019 –organisaatio
Osallistujia tapahtumassa oli Suomesta, Norjasta, Sloveniasta, Espanjasta (Katalonia, Menorca), Skotlannista, Ranskasta, Kreikasta, Italiasta, Maltalta, Portugalista ja Saudi-Arabiasta.

Pötsi-hankkeen opintomatka Hollantiin 28.-31.3.2023

Kuvassa Pötsi-hankkeen matkan osallistujia.

Opintomatkalle osallistui 12 henkilöä, sekä viljelijöitä että ProAgrioiden asiantuntijoita. Matkakertomus on luettavissa alla olevassa PDF tiedostossa.

MKN Itä-Suomi vieraana Alankomaissa - LTO Nord Vrouw & Bedrijf 14.-18.3.23

Wilma Harmoinen, board member 
Marjatta Pikkarainen, executive director
Rural Women’s Advisory Centre,
ProAgria Eastern Finland
14. – 18.3.23 the Netherlands, LTO Noord

Ruokintaa Uppsalassa 22.23.8.2022

Ruotsin maatalousyliopisto (Svenska lantbruksuniversitet, SLU) vuosittain järjestämässä Nordic Feed Science- konferenssissa Uppsalassa ovat aiheena kotieläinten ruokinnan uusimmat tutkimukset.

  • Mainio Maitotila-hankkeen vastaava Anna-Katri Laakkonen osallistui konferenssiin 22-23.8.2022.
  • Konferenssiin osallistui tutkijoita ja muita alan ammattilaisia Euroopasta ja USA:sta
  • Konferenssi valikoitui Anna-Katrin kohteeksi sen aiheiden perusteella, jotka painottuivat rehujentuotantoon muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.

Skogsbete i Uppland - metsälaidunkurssilla Upplannissa 28.-29.9.2022

Ruotsin maatalousyliopisto (Svenska lantbruksuniversitet, SLU) Croneborgworks-konsulttiyrityksen ja Upplandsstifelsen-säätiö järjestävät 
kenttäkursseja perinnebiotooppien hoidon parissa työskenteleville.

• Ympäristöasiantuntija Tuuli Mäkinen osallistui koulutukseen ”Skogsbete i Uppland”. Kurssiin sisältyi etukäteismateriaalit ja maasto-osio 28.- 29.9.2022.
• Kurssilla oli noin 35 osallistujaa Ruotsin läänin- ja muusta hallinnosta, yliopistoista ja muista luonnonhoitoon osallistuvista tahoista.
• Upplanti valikoitui kohteeksi sopivan ajankohdan ja Suomen olosuhteita lähellä olevien kohteiden (havumetsälaitumet) vuoksi.
MKN Maiseman kehitysjohtaja Leena Lahdenvesi-Korhonen suositteli kurssin vetäjien asiantuntemusta

Matkakertomukset

Matkakertomus Irlannin Erasmus-matkasta 13.-15.10.2022

Opintomatka Irlantiin

Euroopan laidalta toiselle

Lokakuun puolivälissä minulle avautui ainutkertainen mahdollisuus lähteä tutustumaan irlantilaisten kollegoiden työhön paikallisessa neuvontajärjestössä. Tämä oli ”Erasmus+” -projektin vaihto eli oikeastaan työssä oppimisjakso ulkomailla. Kohteena oli valtakunnallinen valtion omistama neuvontajärjestö, Teagasc ja sen sukupolvenvaihdos- ja omistajanvaihdosneuvonta. Matka tuli lyhyellä varoitusajalla, eikä minulle ehtinyt syntyä suuria odotuksia tai ennakkopaineita matkan suhteen. Lähdin siis avoimin mielin kohti Irlantia matkalaukussa sadetakki ja sateenvarjo. 
Matkaraportti alla

Minulla oli hyvin matkustusaikaa ennen ja jälkeen työjakson, joten menomatkalla päämäärääni, Kilkennyyn, pysähdyin päiväksi Irlannin pääkaupunkiin, Dubliniin. Kaupunki oli harmaa ja täynnä turisteja sekä myös paljon laitapuolen kulkijoita, joten oli ihanaa päästä kaupungista takaisin kaltaistensa joukkoon ja maaseudulle. Kulkuyhteydet Irlannissa ovat erinomaiset ja välimatkat lyhyitä. Maaseutu alkaa välittömästi taajaman ulkopuolelta eikä joutomaata käytännössä ole. Kaikki viljelykelpoiset alueet ovat tehokkaassa käytössä. Koko Irlannin maatalous perustuu lähes ympärivuotiseen laidunnukseen, joten junan tai bussin ikkunasta näkyy lukematon määrä nautoja, lampaita, hevosia ja jopa sikoja sekä siipikarjaa laiduntamassa.

Sukupolvenvaihdosten ja verotuksen kiemurat

Koulutustilaisuus


Kolme tiivistä ja työntäyteistä päivää vastaanottavassa organisaatiossa antoi hyvin aikaa perehtyä paikalliseen neuvontatyöhön ja maatilojen asioihin. Perehdyttäjäni Gordon Peppard (Farm Business Structures Specialist) palvelee Kilkennyn toimistolta käsin viljelijöitä ja asiantuntijoita ympäri maata. Hän työskentelee valtakunnallisena erikoisasiantuntijana, joka toimii asiantuntijoiden apuna suurimmissa, monimutkaisimmissa tai muuten haastavimmissa asiakastapauksissa. Ensimmäisenä päivänäni pääsin osallistumaan vuotuiseen sukupolvenvaihdoskoulutukseen, joka oli koronavuosien jälkeen taas elvytetty eloon. Näitä tilaisuuksia on 6 joka syksy Irlannin eri maakunnissa. Näin varmistetaan, että koulutus pidetään joka toinen vuosi kussakin Irlannin 12 maakunnasta. Tämä ns. spv-klinikka järjestettiin Goreyssa, Wexfordissa ja paikalle oli ilmoittautunut yli 300 henkilöä niin luopujia kuin jatkajia sekä noin 50 sidosryhmän edustajaa.

Lyhyen aloituspuheenvuoron jälkeen vierailijat saivat kahvinjuonnin lomassa kiertää neuvontapisteeltä toiselle ja esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Neuvontapisteillä oli muun muassa tilitoimistojen, lakiasiaintoimistojen, maaseutuviranomaisten, oppilaitosten, eläkejärjestöjen, vakuutusyhtiöiden ja tietenkin maaseutuneuvonnan eli Teagascin edustusta. Omistajanvaihdosasiantuntijoiden opastusta tarkkaillessa pääsin seuraamaan irlantilaista spv-neuvontaa aivan vierestä. Pöydän ääressä neuvontaa antoi Gordonin lisäksi Peter Lawrence.

Parin tunnin jälkeen verotus ja muu lainsäädäntö alkoi jäädä mieleen ja niiden hyvät ja huonot puolet hahmottua. Irlantilaiset viljelijät toivat erittäin avoimesti esille huoliaan ja epäilyksiään tulevasta sukupolvenvaihdoksesta. Oli oikeastaan huojentavaa havaita, että ihmisiä huolettavat aivan samat asiat, kuin suomalaisessa omistajanvaihdosprosessissakin. Näitä ovat muun muassa veroseuraamukset ja sudenkuopat, perhesuhteiden säilyminen ja perillisten tasapuolinen kohtelu sekä jatkumon varmistaminen omalle työlle, kun lapset ovat kouluttautuneet muihin ammatteihin.

Kun Suomessa on jo hyvän aikaa ymmärretty henkisen valmistautumisen ja avoimen keskustelun merkitys onnistuneelle sukupolvenvaihdokselle, ollaan Irlannissa vasta havahtumassa näihin ns. pehmeisiin arvoihin osana prosessia. Pääpaino neuvonnalle on edelleen faktoissa, luvuissa ja lakitekstissä. Silti irlantilaisilla luopujilla ja jatkajilla on keskustelujen perusteella havaittavissa samanlainen henkinen paine jatkuvuudesta ja toisaalta luopumisen tuska kuin Suomessa. Monet tulivatkin juttelemaan Gordonille ja Peterille sillä asenteella, että he eivät tiedä ollenkaan mitä tekisivät maatilansa suhteen.

Irlannissa tilat ovat kooltaan pienempiä kuin Suomessa ja luopujat hyvin iäkkäitä. Monesti luopujat haluavat jatkaa viljelyä niin kauan kuin henki pihisee ja tilan siirtyminen toivotun jatkajan nimiin varmistetaan testamentilla. Jos sukupolvenvaihdos kuitenkin toteutuu, on kuukausittain maksettava syytinki erittäin tavallinen järjestely tilan luovutuksen ehtona. Sisaruksia huomioidaan tavallisimmin tonttimaalla tai muulla pienellä maapalalle taikka rahallisella pesämunalla asunnon hankintaa varten.

Nykyisin uusina omistajanvaihdosmuotoina on nousemassa suosioon tilan vaiheittainen siirtäminen jatkajille erillisessä sopimuksessa määritellyin ehdoin. Näitä ns. RFP-sopimuksia (Registered Farm Patrnership) tehdään myös ulkopuolisten jatkajien kanssa eikä ainoastaan perhepiirissä. Mukana sopimuksessa voi olla 2-10 sopijaosapuolta. Myös yhtiömuotoinen maatalous yleistyy pikkuhiljaa Irlannissa ja se kiinnostaa yhä useampia viljelijöitä, mutta samoin kuin Suomessa, sitä ei voida suositella läheskään kaikille eikä varsinkaan ennen erittäin tarkkaa selvitystyötä.

Verotuksessa on hyviä kannusteita verrattuna Suomen järjestelmään. Tilan mukana jatkajalle siirtyviä lainoja ei esimerkiksi katsota osapuolten väliseksi kauppahinnaksi, joten tilat luovutetaan pääasiassa hyvin alhaisilla hinnoilla. Tällöin ei myöskään synny haasteita saada rahoitusta tilakaupalle, kun lainat ovat jo olemassa. Muutenkin pankit nähdään erittäin hyvinä rahoittajina eikä lainaa ole vaikeaa saada, kunhan liiketoimintasuunnitelma oli hyvin laadittu.

Ostajan maksama varainsiirtovero määräytyy tilan arvon eikä kauppahinnan mukaan. Tähän liittyy ns. nuoren viljelijän maksuhelpotus, jolloin varainsiirtovero on vain 1 %. Kriteereinä ovat alle 35-vuoden ikä, maatalouden alan koulutus sekä usean vuoden viljelysitoumus. Muulloin veroa pitää maksaa 7,5 % siirtyvän omaisuuden arvosta (Suomessa 4 %).

Myös lahjaverotus on Irlannissa samalla tavalla progressiivista, mutta huojennettua, kuin Suomessa. Pienemmällä lahjaverolla selviää, mikäli jatkajan omaisuus sukupolvenvaihdoksen jälkeen muodostuu pääasiassa maatalouden varallisuudesta. Oman asunnon tai sijoitusvarallisuuden osuus ei saa ylittää 20 % kaikista varoista. Verovapaan lahjan arvo rintaperilliselle on Irlannissa jopa 335 000 euroa ja kun maatila arvostetaan sukupolvenvaihdoksessa 10 %:iin, voi verovapaasti lahjoittaa jopa 3,35 M€ arvoisen tilan. Merkittävää on, että lahjaverohuojennuksen voi saada myös ”jatkaja”, joka tekee maatilasta pitkäaikaisen pellon vuokrasopimuksen määräajaksi heti tilakaupan jälkeen.

Myös luovutusvoittoverotuksessa on verovapaushelpotuksia, jotka vaihtelevat luopujan iän mukaan. Oli positiivista kuulla, että nämä huojennukset koskevat myös tilanteita, joissa tila myydään perheen ulkopuolelle. Tämän soisi tulevan myös Suomen lainsäädäntöön, koska usein vieraiden väliset kaupat nousevat liian kalliiksi juuri verotuksen takia.

Samoin kuin Suomessa, ei Irlannissakaan aina löydy jatkajaa omasta perhepiiristä. Pitkäaikaiseen maanvuokraamiseen kannustetaan verohelpotuksin, vaikkakaan nämä veroedut eivät ole ihmisillä kovin laajasti tiedossa. Peltojen vuokratasot ovat kuitenkin korkeita ja pellon vuokralla on oikeasti merkitystä vanhuuden ajan turvana. Muuten Irlannin kuluttajahintataso onkin suunnilleen samanlainen tai hieman alempi kuin Suomessa. Eläköityviä viljelijöitä huolettaa kovasti mahdolliset hoitokotimaksut, jotka voivat olla ongelmallisen korkeita varsinkin, jos tila on luovutettu ihan hiljattain ja maataloudesta on saatu tuloja lähiaikoina.

Suuri ero neuvontaan Suomessa on, että asiointi sukupolvenvaihdosasioissa tapahtuu pääasiassa tilan tuotannon asiantuntijoiden kautta. Maitotiloilla on omat dairy advisorit, jotka vievät spv-prosessia eteenpäin tilan väen kanssa. Merkittävin havainto omistajanvaihdosneuvonnasta päivän aikana oli kuitenkin se, että neuvontajärjestö toimii ikään kuin prosessia avaavana ja eteenpäin vievänä kumppanina, mutta varsinaisen laskentatyön, veroseuraamusten arvioinnin ja tilakauppa-asiakirjojen laadinnan hoitavat erilaiset ulkopuoliset tahot, kuten tilitoimistot ja lakiasiaintoimistot. Tämä myös yllätti paikalliset kollegani, kun kerroin, että meillä Suomessa nämä kaikki vaiheet hoidetaan meillä ProAgriassa ja pääasiassa usean asiantuntijan välisenä tiimityönä. Herätti suurta ihmetystä ja kunnioitusta, kun kerroin laativani itse kauppa- ja lahjakirjat, yhtymäsopimukset, perinnönjakokirjat, testamentit ja muut asiakirjat. Myös kirjanpito, likwi-laskelmat ja liiketoimintasuunnitelmat ovat lähes yksinomaan ProAgrian asiantuntijan tekemät. Tämä havahdutti myös minut ymmärtämään, miten vastuullinen rooli suomalaisilla omistajanvaihdosneuvojilla ja talousasiantuntijoilla on ja miten merkittävä kumppani olemme asiakkaillemme muutosten keskellä.

Tilaisuuden lopulla minulla oli mahdollisuus kierrellä ja keskustella eri sidosryhmien edustajien kanssa. Pitkät tarinat kehkeytyivät metsäasiantuntijan kanssa, jota alkoi melkein hävettää, kun kerroin olevani Suomesta. Hän oli käynyt Suomessa opiskeluaikanaan tutustumassa ja muisteli ihastellen Suomen metsiä. Hän kertoi minulle laajasti Irlannin orastavasta metsätaloudesta sekä metsittämistuesta. Haasteita tuo avoin maasto, jossa metsää ei ole kasvanut kunnolla satoihin vuosiin. Eroosion vaikutus on suuri ja voimakkaat merituulet kaatavat paljon puita vuosittain. Irlannin metsätalouden vahvuuksia ovat huonekalutuotannossa hyödynnettävät lehtipuulajit, jotka myös kasvavat erittäin nopeasti Irlannin ilmastossa.

Toimistotyötä ja etätyötä

Toisena työssäoppimispäivänä vietimme Gordonin kanssa aikaa toimistolla Kilkennyssä. Teagascilla on Irlannissa hyvin samankaltainen maakuntakeskusjärjestelmä ja toimistoverkosto kuin ProAgrialla, mutta organisaatiorakenne on selvästi raskaampi. Meillä johtajia on vähän, samoin toimistohenkilökuntaa sihteereistä puhumattakaan. ProAgrian asiantuntijat ovat hyvin itseohjautuvia ja yhteistyöhenkisiä, mutta kukapa ei välillä kaipaisi omaa sihteeriä. Näkemykseni on, että vahva valtion rahoitus mahdollistaa Teagascissa sellaisia asioita, joita meillä on tarkoituksella karsittu viime vuosina valtion avun kutistuessa lähes olemattomiin. Keskitymme siis vain niihin asioihin, joilla on merkitystä asiakkaidemme ja maaseudun menestymisen kannalta.

Oli erittäin mielenkiintoista tutustua tilojen asiakirjoihin, kuten kauppakirjoihin ja yhtymäsopimuksiin sekä toisaalta Gordonin käyttämiin työkaluihin kuten asiakirjojen mallipohjiin. Varsinaiset laskentatyökalut puuttuivat oikeastaan kokonaan, koska iso osa omistajanvaihdoksen verosuunnittelusta tehdään kirjanpitäjän tai lakimiehen taholta. Sain silmieni eteen myös irlantilaisen liiketoimintasuunnitelman mallipohjan. Se oli samanlainen kankea lomake kuin ELY:n lomake 3547 johtuen varmaan pitkälti EU-rahoituksesta.

Gordon oli järjestänyt meille toimistolta käsin etäpalaverin erään mielenkiintoisen viljelijän kanssa. Kyseessä oli Padraig Cunnane Corkin maakunnasta. Hän oli hiljattain aloittanut share farming -yhteistyön erään tilan kanssa. Share farming -tyyppinen viljely on Irlannin lisäksi käytössä useissa muissa maissa. Perusideana on, että tilan omistaja tarjoaa maidontuotannolle kaikki puitteet ja rakennukset sekä pellot, mutta ulkopuolinen yrittäjä tuo tilalle lypsykarjan ja alkaa harjoittaa maidontuotantoa omaan lukuunsa. Tilan omistaja maksaa kaikki kiinteistöön liittyvät kulut ja maidontuottaja kaikki eläimiin ja peltoviljelyyn liittyvät kulut. Tilan omistaja saa kuitenkin sovitun prosenttiosuuden maitotilistä kuukausittain. Myös kuluista voidaan sopia prosenttijaolla. Pääosan sopimusehdoista päättää tilan omistaja, mutta sopimuksen tultua voimaan lähes kaikki päätökset koskien tilan kehittämistä ja tuotantoa tekee maidontuottaja.

Share farming edellyttää vahvaa luottamusta ja sujuvaa yhteistyötä osapuolten välille. Jos yhteistyö ei toimi, voi maidontuottaja pahimmillaan olla ikään kuin tilan omistajan juoksupoikana. Sopimukset tehdään yleensä 5 vuodeksi, mutta Padraig oli saanut poikkeuksellisesti sopimuksen 7 vuodeksi. Tila, jolla hän toimii, on muutenkin erikoinen, koska se ei ollut yksityisen omistama, vaan kiinteistön omistaa 4 maito-osuuskuntaa. Lisätietoa ja mm. infovideo tilasta löytyy hakusanalla Gurteen Share Farming. Tilan rakennukset on rakennettu nimenomaan share farmig -sopimuksia varten. Nuorkarjalle ei ollut tiloja, joten hiehot olivat toisella tilalla kasvamassa. Järjestelmä on maassa yleinen ja uusia yrittäjiä ja tiloja on hyvin tarjolla sopimuskauden päätyttyä.

Padraig oli toiminut aiemmin tilanhoitajana ja maatilatyöntekijänä 130 – 400 lehmän karjoissa, mutta haaveili omasta lypsykarjasta, jossa saisi näyttää oman osaamisensa mm. jalostuksen suhteen. Gurteen-tilan paikka oli tullut hakuun ja hänet valittiin hakijoiden joukosta. Alkuun hän oli hankkinut joitakin lehmiä leasing-sopimuksella, mikä on tavallinen mutta melko kallis järjestelmä. Nyt hänellä on vastuullaan noin 115 lehmää, mikä tuntui olevan sopiva määrä yhdelle ihmiselle. Hän kertoi liikuttuneena viime kevään poikimajaksosta, kun hän seisoi vasikkalauman ympäröimänä laitumella ja ymmärsi, että ne ovat kaikki hänen omiaan. Kaiken kaikkiaan hänellä oli erittäin hyvä fiilis ja kiitollinen olo mahdollisuudesta toteuttaa unelmaansa. Hänellä on nyt muutama vuosi aikaa näyttää osaamisensa, kasvattaa iso karja ja sopimuskauden päätyttyä neuvotella share farming -sopimus isomman tilan kanssa.

Tämän järjestelmän tarkoitus on saada uusia maitotilayrittäjiä alalle matalalla kynnyksellä. Kaikilla ei ole kotitilaa, jossa voisi jatkaa tuotantoa eikä kaikilla maitotiloilla ole jatkajia. Suomen lainsäädäntöön share farming ei vielä istu sellaisenaan, johtuen MYEL-vakuutusjärjestelmän ja verottajan tulkintojen antamista rajoituksista.

Kahvi- ja teehetket ovat Irlannissa yhtä tärkeitä kuin suomalaisilla työpaikoilla. Eri asiantuntijat ja toimiston väki kokoontuu juttelemaan läpi päivän polttavat asiat ja omatkin kuulumiset. Jutut olivat niin samanlaisia, että Teagascin kollegat tuntuivat ihan omilta työkavereilta. Päivät Gordonin kanssa olivat tiiviitä ja toimistoaika klo 9-17.00, joten illalla en paljon jaksanut, saati ehtinyt kierrellä kaupoissa. Monet nähtävyydet ja kaupat menivät kiinni klo 18, joten kävin monessa oven kahvassa toteamassa, että liike suljetaan kohta.

Maidontuotantoa yhden miehen voimin ja yhtymässä

Toiselle ja kolmannelle päivälle Gordon oli sopinut kolme tilavierailua. Ensimmäinen paikka oli Alvin Hillin ja hänen perheensä vanha sukutila Enniscorthyssä, Wexfordissa. Lypsyssä noin 105 lehmää ja käytössä noin 40 ha peltoa. Nuorkarjasta paras puolikas on tilan ulkopuolella kasvamassa ja enemmän huolenpitoa vaativat ovat tilalla isännän hoivissa. Perheen äiti hoitaa pääasiassa pieniä lapsia ja taloutta.

Kyseessä on kuulemma erittäin tyypillisen kokoinen irlantilainen tila ja sopiva yhden ihmisen työpaikaksi. Sesonkiaikaan tarvitaan satunnaisesti urakoitsijaa, mutta päivittäinen lypsytyö hoituu yksin. Irlannissa eläimet laiduntavat lähes vuoden ympäri, joten rehu- ja lantavarastot ovat varsin pieniä. Myös eläinsuojat ovat suomalaisesta näkökulmasta kevytrakenteisia avoseinäisiä katoksia. Lypsyn ja lääkinnän lisäksi aitojen ylläpito vaatii jonkin verran miestyötä. Satoa korjataan useasti vuoden aikana ja nurmia lannoitetaan noin kuukauden välein. Nurmia ei kuitenkaan uudisteta yhtä usein kuin meillä, vaan uudistustahti oli noin 10-12 vuotta.

Alvin oli tullut isännäksi hyvin nuorena oman isänsä menehdyttyä, joten sukupolvenvaihdos oli tapahtunut yllättäen. Neuvontapuoli on tilalla koko ajan vahvasti läsnä oman maitotilaneuvojan kautta. Alvin arvostaa ulkopuolisten asiantuntijoiden tuomaa näkemystä ja sparraavaa keskustelua. Myös Irlannissa viljelijät seuraavat hyvin aikaansa ja tuotantopanosten hintojen nousu sekä epävakaa maailman tilanne huolestuttavat.

Toisen tilakäynnin kohteena oli Matt ja Brian O’Sullivanin tila Kilmanagh’ssa, Kilkennyssä. Lehmiä tilalla on lypsyssä noin 120 kpl ja tarkoitus on työllistää tulevaisuudessa yksi henkilö. Kyseessä on uudentyyppisellä RFP-sopimuksella toimiva tila. Lähinnä järjestely on Suomen maatalousyhtymää, mutta merkittävä ero on siinä, että luopuja ja jatkaja ovat yhtymän perustamisvaiheessa sopineet portaittaisesta omistuksen siirrosta ja omistajanvaihdoksen reunaehdoista. Ensin jatkaja ottaa vain 20 % tilasta vastuulleen, seuraavassa vaiheessa 50 % ja lopuksi 80 %. Loput 20 % siirtyvät jatkajalle aikanaan testamentilla. Eri vaiheisiin on määritelty vähimmäis- ja enimmäisaika, esimerkiksi 2. vaihe täytyy toteuttaa 3-5 vuoden sisällä ensimmäisestä vaiheesta. Tämä antaa toisaalta joustavuutta järjestelyille, mutta varmuutta tulevaisuuteen jatkajalle. Jokaisessa vaiheessa jatkajan osuus työtunneista ja toisaalta tuotoista kasvaa luopujan jäädessä pikkuhiljaa taka-alalle.

Ajatus RFP:sta oli herännyt keskusteluissa oman maitotila-asiantuntijan kanssa. Myös Gordon oli ollut mukana suunnittelemassa toteutusta. Hän järjesti tarvittavat tapaamiset kirjanpitäjän kanssa ja auttoi ideoimaan RFP-sopimusta, jonka lakimies lopulta laati. Koko prosessin läpiviemisessä ei mennyt kuin 3-4 kuukautta, josta siitäkin suurin osa oli lakimiehen asiakirjojen odottelua.

Jatkaja näkee Teagascin tarjoamassa neuvonnassa paljon hyvää. Erityisesti säännöllisesti järjestettävät pienryhmät lähialueen viljelijöiden kesken ovat antoisia. Nuoren on helppo oppia kokeneemmilta tuottajilta hyviä käytäntöjä. Jokaisen on tärkeää kertoa avoimesti niin onnistumisistaan kuin kohtaamistaan haasteista. Vain kertomalla avoimesti ongelmista ja parannuksen kohteista, voi saada apua toisilta. Pienryhmien tarkoitus on auttaa toisia tuottajia onnistumaan.

Uusi lypsyasema

O’Sullivanien tilalla oli hiljattain rakennettu uusi lypsyasema ja lypsykoneet. Lypsyrobotit ovat Irlannissa harvassa ja tuotanto perustuu pitkälti käsityöhön ja mataliin kustannuksiin. Lehmät näyttivät erittäin hyvävointisilta ja terveiltä ja pellot kasvoivat niin sakeaa nurmea, että aloin menettää motivaationi suomalaiseen maidontuotantoon. Maidontuotanto Irlannin olosuhteissa on niin helppoa, että aloin miettiä, onko mitään järkeä yrittää tuottaa korkeita satoja täällä lyhyen kesän aikana ja elättää karjoja kalliissa rakennuksissa lumen ja roudan keskellä. Tuumittuani hetken sain motivaationi takaisin: suomalaisella maidontuotannolla on ehdottomasti paikkansa huoltovarmuuden, laadun ja puhtauden näkökulmasta. Myös maidonkulutus on Suomessa sillä tasolla, että maitoa on järkevää tuottaa lähellä. Jos tämän vaan kuluttajatkin ymmärtäisivät. Kaiken lisäksi keskituotokset Irlannissa ovat niin paljon Suomea jäljessä, että ihan ylpeydellä voin puolustaa maamme tuotantoa.

Luomussa vara parempi

Viimeisin tilavierailu suuntautui monimuotoiselle luomutilalle Ballynontyyn, Tipperaryyn, jossa australialainen Kylie Magner puolisoineen tuottaa suoramyyntiin kananmunia sekä vähäisessä määrin broilerin- ja sianlihaa. Kylie voitti muutama vuosi sitten valtakunnallisen uuden tuottajan palkinnon ainutlaatuisella ideallaan. Siinä kanojen annetaan laiduntaa vapaasti ja häiriöttä siten, että traktorilla siirrettävä munituskoppi toimii kanojen tukikohtana. Laumanvartijakoira turvaa kanojen elämää ympäri vuorokauden. Tila oli ostettu suvun ulkopuolelta ja alkupääoman yrittäjät saivat osittain yksityiseltä rahoittajalta, joka halusi antaa lyhytaikaisen lainan hyvälle idealle.

Kanojen määrä on vaihdellut 200-800 kpl välillä Kylien oman tavoitteen mukaan. Tuotantoa on helppo supistaa ja kasvattaa nopeastikin, koska kanat pitää uusia melko tiheällä syklillä. Tuotantoa ei ole sidottu suureen määrään, koska kanoille ei ole tarvinnut rakentaa kalliita rakennuksia eikä toiminnassa ole kiinni isoja pääomia. Toisaalta sään armoilla laiduntavat kanat munivat hieman vähemmän kuin tasaisissa olosuhteissa asuvat häkki- tai lattiakanat. Onkin tärkeää osata hinnoitella munat oikein, koska tuotantomäärät voivat vaihdella paljon lyhyellä aikavälillä.

Luomu on elämäntapa ja sitä se on myös Kylielle. Kaikki työvaiheet pyritään tekemään kestävällä tavalla luontoa kuluttamatta. Itse asiassa kanojen laiduntaminen on herättänyt jo kulutettuja ja näivettyneitä peltoja uuteen kukoistukseen ilman erillistä kylvöä tai lannoitusta. Kanojen kuopsutus on nostanut maaperässä odottaneen siemenpankin ja laiduntamisen jälkeen lohkolta saatiin korjata naapurin karjatilalle kohtalainen apilanurmisato. Tuotannossa on myös tärkeää kuunnella kuluttajia ja kertoa heille avoimesti esimerkiksi sikojen teurastamisesta ja lihan käsittelystä. Se kasvattaa kuluttajien arvostusta ja maksuhalukkuutta, kun he tietävät, että sika on elänyt mukavan elämän laitumella. (Lisätietoja www.magnersfarm.com)

Oma maa mansikka muu maa mustikka

Automatkoilla oli hyvä mahdollisuus keskustella Gordonin kanssa eri käytännöistä ja maiden erilaisista olosuhteista. Totesimme yhdessä, että ilmasto on se, joka määrittää kunkin maan maatalouden – niin vahvuudet kuin haasteet.

Luonnollisesti keskustelua oli myös vallitsevasta maailmantilanteesta ja Suomen itäisen rajanaapurin tekemisistä. Gordon totesi, että he ovat Irlannissa Euroopan äärilaidalla ja Suomi tavallaan toisella laidalla. Nauroimme yhdessä, että olin matkustanut Euroopan laidalta toiselle. Asiat ovat kuitenkin samoja, ihmiset samoja, asiantuntijatyö samaa, arki samaa ja pienet ilon aiheet samoja… Kolmen päivän aikana välillemme muodostui ystävyys, joka ei toivottavasti katkea koskaan.

Lyhyessä ajassa sain kattavan käsityksen irlantilaisesta omistajanvaihdosneuvonnasta. Irlannissa on paljon uusia mahdollisuuksia ja ideoita, joita toivoisi siirtyvän Suomen lainsäädäntöön ja verotuskäytäntöihin. on Suomessa kuitenkin jotain myös paremmin: tiloja luovutetaan nykyään yhtä mielellään tyttärille kuin pojillekin eivätkä suomalaiset naiset ole yrittäjinä mitenkään epätavallinen näky. Irlannissa pidetään yhä voimakkaasti kiinni suvun nimestä ja poikia pidetään ainoina vaihtoehtoina jatkajiksi.

Ehkä voin kuitenkin viedä näitä uusia ajatuksia eteenpäin Suomessa ja olla seuraamassa miten lainsäädäntö muuttuu ja kehittyy työurani edetessä. Gordonin kanssa naureskeltiin, että ehkäpä share farming on Suomessakin mahdollista sitten, kun minä olen jäämässä eläkkeelle.

Loppuun on vielä todettava, että sateenvarjo ja sadetakki olivat mukana ihan turhaa, kaksi sadekuuroa sattui kulkemaan ohi silloin, kun olimme sisätiloissa lounaalla. Muuten meille paistoi aurinko.

Leena Eskelinen

Leena Eskelinen 
Omistusjärjestelyiden ja osakeyhtiöittämisen asiantuntija,
kaupanvahvistaja
ProAgria Itä-Suomi