Lemin särä Etelä-Karjalasta
Lemin särän kanssa ei pidä hättäillä
Perinteinen naurisleipä
(4–6 leipää)
1,5 l nauriita paloiteltuna
1,5 tl suolaa
25 g hiivaa
2,5–3 l jauhoja (ohra-, ruis- ja vehnäjauhoja kaikkia yhtä paljon)
Etelä-Pohjanmaalla nautitaan nauriista
Etelä-Pohjanmaan erikoisuus ja maakuntaleivän titteliä kantava herkku on naurisleipä. Naurista on viljelty runsaasti ja huonojen säilytysmahdollisuuksien vuoksi sitä on syöty syksyllä reilusti ja mielikuvitusta käyttäen.
- Teurasaikaan, kun uuneja on lämmitetty tiheämpään, myös leipiä on ollut kätevä tehdä samalla uuninlämmityksellä, kertoilee naurisleivän historiasta kotitalous- ja yritysneuvoja Asta Asunmaa, Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksesta.
Naurisleipä on ollut kätevää, nopeasti kuumassa uunissa paistettavaa herkkua. Leivät on nautittu heti lämpimänä runsaan voin kera. Se on myös ollut hyvä lämpimäinen vietäväksi naapuriin.
Naurisleipään ei ole yhtä ainoaa oikeaa ohjetta, vaan joka talolla on ollut oma versionsa. Yksi tekee leipänsä pelkästä ruisjauhosta, toinen ei käytä taikinassa ollenkaan hiivaa ja kolmas imellyttää naurissoseen yhdessä jauhojen kanssa yön yli ennen leivän tekoa.
Astan suuhun maistuu parhaiten naurisleipä, joka tehdään saman tien imellyttämättä ohra-, ruis- ja vehnäjauhoja käyttäen. Tällä ohjeella leivottua leipää ei tarvitse edes kohottaa, kun se leivotaan lämmintä nauriiden keitinvettä ja sosetta käyttäen.
Parhaat naurisleivät syntyvät syksyn ensimmäisistä makeista nauriista. Isommat nauriit ovat helposti puisevampia ja leivästäkin tulee silloin hieman ”tikkuista”.
Naurisleipä on terveellistä herkkua.
- Ainut pieni miinus ovat mahdolliset ilmavaivat, joita nauris ja tuore leipä voivat helposti aiheuttaa, nauraa Asta.
Leipä ei ole ainut tapa nauttia nauriista. Asta muistaa lapsuudestaan miten nauriita on kaaputettu, eli leikattu nauriista ”kansi” pois ja syöty herkullista sisusta lusikalla. Nauriista on valmistettu myös haudikkaita eli kypsytetty hiilloksella takassa kypsäksi.
Juttu on julkaistu lehdessä KOTI 8/2010.